torstai 21. heinäkuuta 2011

Aurinkoiset aleksanterit


Naistenviikko etenee hyvää vauhtia, ja vaikka vielä porottaakin, taitaa perinteinen sade rantautua tänne pääkaupunkiinkin tuota pikaa. Minä en sateesta välitä, sillä juhlistan nimipäivääni näillä aurinkoisilla aleksanterileivoksilla. "Oikeat" aleksanterithan taitavat sisältää vadelmahilloa, punaista kuorrutetta ja ehkäpä vielä suklaisia raitojakin, mutta noiden ainesten puuttuessa kehittelin seuraavanlaisen sovelluksen.

Tuo makeankirpeä tyrnikuorrute on muuten kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan älyttömän hyvää, suosittelen testattavaksi muihinkin leivoksiin!


150 g Keijua
50 g kookosrasvaa
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl No Egg -jauhetta

täyteeksi omenahilloa

3,5 dl tomusokeria
2 rkl tyrnimehua
(gojimarjoja koristeluun)

Laita uuni kuumeneaan 225 asteeseen. Kuutioi kookosrasva mahdollisimman pieneksi ja anna lämmetä hetken. Vaahdota margariini, kookosrasva ja sokeri kulhossa. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe sekä No Egg -jauhe ja lisää kuivat ainekset rasva-sokeriseokseen. Sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina kahtia. Painele taikinapalat käsin suorakaiteen muotoisiksi paistoalustalle. Itselläni on uuninkestävä, 5x5 cm ruuduin varustettu silikoninen leivinalusta, joka helpotti pohjan tekemistä huomattavasti! Tein kaksi 15x30 cm palaa, ja pohjan paksuus oli oikein hyvä.

Paista pohjia uunin keskitasossa n. 10 minuuttia. Pohja ei kaipaa väriä pintaansa tässä vaiheessa, sillä ruskeaksi ehtinyt taikina kuivuu helposti korpuksi (terveisin nimim. kokemusta on). Leikkaa kuuma pohja haluamasi kokoisiksi neliöiksi ja anna jäähtyä. Lämpimiä palasia ei kannata tässä vaiheessa siirrellä, sillä ne murtuvat helposti (terveisin sama nimimerkki).

Levitä puolelle jäähtyneistä paloista omenahilloa, ja kasaa toiset puolet leivoksille kansiksi. Sekoita kuorruteainekset ja levitä leivoksille. Koristele gojimarjoilla tai muulla aurinkoisella ja anna kuorrutteen kuivua hetken ennen leivosten tarjoamista.

Aurinkoista nimipäivää muillekin päivänsankareille!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Kurkkukeitto

Tein tätä kurkkukeittoa taannoisen srilankalaisen ruokaillan jämistä; ostimme salaattia varten kasan kurkkuja ja unohdimme ne salaattia kootessamme täysin. No, maistuivathan ne näinkin! Tämä ruoka kannattaa valmistaa korkeareunaisessa kasarissa, niin selviät vähemmillä tiskeillä.

2 keskikokoista tuorekurkkua
3 sipulia
1 valkosipuli
30g (peukalon kokoinen pala) inkivääriä
1 dl maustekurkkua
2 tl rakuunaa
1 tl (tulista) paprikajauhetta
2 tl kanelia
1 rkl etikkaa
2,5 dl soijakermaa

Kuumenna tilkka öljyä kasarissa. Silppua kurkut, sipuli, valkosipuli ja inkivääri. Paista kunnes kurkuista alkaa irrota nestettä. Pilko mukaan maustekurkku ja lisää kuivat mausteet sekä etikka. Anna hautua kannen alla noin 10 minuutin ajan. Lisää soijakerma ja tarvittaessa vettä mieluisan koostumuksen aikaansaamiseksi.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Kasvimaa kaupungissa

Kuten aikaisemmassa postauksessa sivusinkin, ryhdyimme isosiskoni kanssa alkukesästä Dodo ry:n kaupunkiviljelijöiksi. Täytimme Kalasataman betoniporsaiden ja asfalttimurskan seassa sijaitsevassa viljelyspaikassa kolme säkkiä mullalla ja kylvimme ensikertalaisen innokkuudella säkkeihin vähän kaikenlaista. Jonkinlainen visio meillä toki siemenkaupassa oli; kesäkurpitsaa ja erilaisia papuja ainakin, mutta ehkä myös vähän mangoldia ja lehtisalaattia, ja kyllä mä haluun myös retiisejä ja porkkanoita ja samettikukkiakin olisi hyvä olla hyönteisiä hämäämässä..

En ollut itse käynyt viljelyksillä lähes pariin viikkoon vanhempien luona vierailun ja eilen päättyneen tour de Hanko -pyöräreissun takia. Tänään kävinkin kastelemassa huomattavasti vihreämpiä säkkejä kuin viimeksi! Paikka vaikuttaa melkoiselta keitaalta kaiken kivimurskan, työmaakonttien ja graffitiaitojen keskellä.

Salaatit nousivat mullasta nopeimpien joukossa, ja tänään nostin ensimmäiset retiisit. Juuri niin rapeita ja mausteisia kuin toivoinkin! Myös kurpitsoiden varret olivat kasvaneet hurjaa vauhtia, mutta mitään syötävää niissä ei vielä näy. Myös pavut antavat odotuttaa itseään, vaikka hyvin olivatkin kasvaneet. Porkkana taitaa olla ainoa laji, joka ei lähtenyt itämään juuri lainkaan. Ajattelin kokeilla tyhjäksi jääneelle alalle lipstikkaa. Anopin puolivarjoisalla kasvimaalla lipstikka rehottaa, mutta pärjäisiköhän se myös jatkuvassa auringonpaahteessa?

Toisaalta kiinnostaisi kokeilla myös raparperin jakamista, ja oma viinimarjapensas, olisiko se liikaa? Ehkä joudun suuruudenhulluuksissani muuttamaan takaisin maalle.

Ps: Blogi täytti viime viikolla jo vuoden!

torstai 14. heinäkuuta 2011

Mansikkapiirakka (raw)

Kun viettää aikaansa mansikoiden ympäröimänä, tekee jatkuvan ihan sellaisenaan napsimisen lisäksi mieli käyttää mollukoita myös leivonnassa. Päätin tehdä juuri poimituista mansikoista tuoreen piirakan! Kokeilin suristaa koko komeuden kasaan äidin Kenwood-monitoimikoneen blenderiosalla, ja hyvin onnistui. Omaan blenderiini tottuneena tosin käytin konetta päällä liian pitkiä aikoja kerralla, jolloin pähkinäinen pohjamassa pääsi hieman lämpenemään koneen kuumentuessa.. Mutta kuten kuvasta näkyy, ainekset selvisivät piirakkavuokaan syttymättä tuleen!

Kuvasta kiitokset Reija-äidille!


pohja:

300 g hasselpähkinöitä (tai muita kaapista/kaupasta löytyviä pähkinöitä)
3 rkl rypsiöljyä
0,5 päärynää

täyte:

0,5 litraa mansikoita
1 päärynä

päällys:

2 dl cashewpähkinöitä
2 dl vettä
0,5 päärynää
1 tl vaniljajauhetta
(1-5 taatelia, jos haluat makeamman kerman)

koristeluun 0,5 - 1 l mansikoita

Käytä pohjan aineksia blenderissä tai tehosekoittimessa niin pitkään, että pähkinät ovat murustuneet taikinamaisiksi. Kaada massa vuoan pohjalle ja painele tasaiseksi. Siivuta pohjalle täytteeksi mansikoita ja päärynää. Valmista päällys käyttämällä sen ainekset samaisessa laitteessa, jolla teit pohjan. Jos lisäät taateleita, saksi ne pienemmäksi helpottaaksesi blenderin tai tehosekoittimen työtä. Kaada päällys täytteen päälle, tasoita ja koristele mansikoilla. Tarjoa saman tien, tai jos maltat, anna piirakan maustua muutama tunti jääkaapissa ennen herkuttelua!

Ohje sovellettu Palmcrantz & Lilja -duon Raw food - makeita herkkuja raakaravinnoista -kirjasta löytyvästä mansikkatortun ohjeesta.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Mansikkamaa kutsuu

Olen saanut nauttia kesälomani toisesta osiosta varsin lämpimissä keleissä. Helteiden väsyttämän kokin raportoitavat ruokatouhut ovat olleet taas minimaalisia; blenderin pyöritystä (sekaan extra-annos jäitä, kiitos!), uusia perunoita siitakesienien ja kevätsipulin kera sekä salaatteja siitä mitä kylmälokerosta milloinkin sattuu löytymään. Lomailuun kuuluu tietysti myös ulkona syöminen. Bistro Artesanan seitanpaistin ihanan rapeaksi paistetut lisäkepavut ihastuttivat niin paljon, etten meinaa malttaa odottaa omien tilusten korkkausta. Salaatit ovat toistaiseksi kaupunkiviljelyksiemme ainut syömävalmiiksi ennättänyt osasto; pavut ja kesäkurpitsat antavat odotuttaa itseään vielä tovin.

Pakkailen juuri laukkujani pidennettyä viikonloppumatkaa varten; suuntaan kotiin Pohjanmaalle. Tarkoitukseni on syödä niin paljon mansikoita että napa rouskuu. Ehkä joudun muutaman marjalaatikollisen myymäänkin siinä syömisen lomassa. Kysyntää torjunta-aineettomille mollukoille kuulemma riittää vielä edellisvuosiakin enemmän.